Taas oltiin vaestorekisterin ulottumattomissa kaukaisella Corn Islandilla, isolla ja pienella, katsomassa mita karibialla meille oli tarjottavana. Ja olihan silla, hyvin vaatimattomia bungaloweja ja turkoosia merta silmankantamattomiin ja upeat snorklailut ja sukellukset. Useampana paivana vain satoi vetta kuin paistoi aurinko mutta onhan sita aurinkoa jo nahty.
Tekemisen puutteessa tastasimme sissi krillausta muiden harmalaisten kanssa ja nautimme sateen pitelysta. Palasimme pikku potkurikoneella taas Granadaan odottelemaan huomista lentoa miamiin, maa vaihtuu ja saavumme taas “sivistyksen” pariin, on varivaloja, on viinyylia, suuria ostos keskuksia, on isoa auto ja rantaa, muovia pinnoissa kuin pinnan allakin. Kulttuuri shokki voi olla jokinmoinen mutta sita odotellessa.. Ehka unelmien Miami avo autoineen ja pastellin savyineen ei ole kadonut¿ Ehka arki on jo ovella, mutta ovi viela visusti kiinni! Siihen on viela monta paivaa! Sihen asti ajellaan auringonlaskuihin ja ollaan kuolemattomia. Unided States Of America, land of free and the home of brave! Adios kylmat suihkut ja riisi-papu-kana dieetti!
